Kiipeilyä Salmisaaressa

Salla tutustui Salmisaaren kiipeilyareenaan.

Olen kokeillut kiipeilyä muutaman kerran, viimeisimpänä boulderointia noin vuosi sitten. Salmisaaren kiipeilyareena on Pohjoismaiden suurin kiipeilykeskus ja olen kuullut siitä kehuja, joten päätimme suunnata sinne. Paikka osoittautuikin käymisen arvoiseksi.

Vaikka ei olisi aikaisemmin kiipeillyt, Salmisaaressa lajia on helppo kokeilla. 20 euron sisäänpääsymaksu sisältää myös välinevuokran (kiipeilykengät ja valjaat), joten mukaan tarvitsee vain normaalit sisäliikuntavaatteet. Ystävällinen henkilökunta neuvoi alkuun ja sen jälkeen pääsimme omatoimisesti kiipeilemään itsevarmistavilla vaijereilla. Aikaisemmin olen kiipeillyt vain ohjaajan varmistamilla köysillä, joten ensimmäisellä kokeilulla itsevarmistavan vaijerin kestävyys hieman jännitti. Päätinkin kiivetä seinää myös jonkin matkaa alaspäin ennen kuin pudottauduin alas.. Heti toisella yrityksellä korkeisiin seiniin alkoi kuitenkin tottua ja vaijeriin luottaa.

Seinäkiipeilyssä on ideana kiivetä tietty reitti (seinä ylös asti) saman värisiä ottimia pitkin. Samalla seinällä saattaa olla eri värisiä ottimia (esim. mustia, keltaisia ja violetteja), jotka muodostavat eri tasoisia reittejä. Aluksi voi toki kiivetä kaiken värisiä otteita pitkin ja vain niin ylös, kuin haluaa. Kiipeily helpoilla radoilla sujui itseltäni hyvin, mutta haastavammat reitit olivatkin asia erikseen. Saatoin päästä seinää puoleen väliin, mutta sitten piti "huijata" ja käyttää apuna myös muun värisiä otteita.

Salmisaaresta löytyy todella paljon erilaisia kiipeilyseiniä ja useita reittejä myös aloittelijoille. Yläkerrassa on myös boulderointihuone, jota testasimme myös. Boulderointi tarkoittaa kiipelyä ilman valjaita ja varmistusköyttä. Seinät eivät ole kovin korkeita (yleensä maksimissaan n. 6m) ja niiden alla on tavallisesti pehmeä ja joustava patja. Salmisaaressa monet boulderointiseinät olivat kaltevia, joten haastetta löytyi ainakin meille, vaikka ei tarvinnutkaan kiivetä kovin korkealle. Helpot reitit onnistuivat boulderoinnissakin, mutta vaikeampia ei tällä kertaa edes jaksanut kokeilla reilun tunnin kiipeilyn päätteeksi.

Lauantai-iltapäivällä Salmisaaressa oli melko paljon porukkaa lapsiperheistä aktiiviharrastajiin, joten sopiville seinille joutui välillä jonottelemaan. Aluksi jonottelu ärsytti, mutta pidemmälle päälle kiipeily oli käsille sen verran raskasta, että pieni palauttelu oli paikallaan. Kiipeily vaatii voimaa, liikkuvuutta ja rohkeutta, mutta eri tasoisten reittien ansiosta sopii toisaalta kaikille. Vaadittavat ominaisuudet kehittyvät kyllä mitä enemmän kiipeilee. Kiipeily on ehkä helpointa aloittaa ohjatusti. Me kiipeilimme tällä kertaa itsenäisesti, mutta haastavammilla reiteillä kiipeilyohjaajan neuvoista olisi ollut hyötyä, sillä he osaavat kertoa, miten reitillä kannattaa edetä. Salmisaaressa ohjaajat neuvovat tarvittaessa, joten apua kannattaa rohkeasti pyytää, jos siltä tuntuu. Voin suositella kiipeilyareenaa kaikille lajista kiinnostuneille!

Mitä? Seinäkiipeilyä ja boulderointia
Missä? Salmisaaren kiipeilyareenalla Helsingissä
Kenelle? Kaikille seikkailunhaluisille lapsiperheistä aktiiviharrastajiin

Jee jefua - jenkkifutis treenit Roostersin tapaan

Osallistuimme yhdessä Roostersin avoimiin jenkkifutis tutustumisharkkoihin Velodromilla.

Anni: Palloilua, eikä ihan mitä tahansa pomputtelua vaan jenkkifutista! Nyt mentiin heittämällä minun henkilökohtaisen mukavuusalueen rajojen ulkopuolelle. Mutta miten niitä omia rajoitteisuuksia voisi muuten pehmentää kuin kokeilemalla, joten päätin rohkeasti antaa jefulle mahdollisuuden.

Minulla ei ole juuri minkäänlaista ennakkotietoa lajista. En ymmärrä sääntöjä, enkä oikeastaan koko pelin ideaakaan. Se ei haitannut avoimiin treeneihin osallistumisessa. Meidän testiduomme otettiin lämpimästi vastaan ja porukassa vaikutti olevan todella avoin ja rento ryhmähenki. Treeneissä oli kivaa, hiki ja läppä lensivät! Tutustumisharkkoihin oli saapunut sekä kokeneita lajinharrastajia että aloittelijoita. Harjoitteet tehtiin pääosin itse itseä vastaan, joten tasoerot eivät haitanneet tässä treenissä.

Treeni koostui pääosin erilaisista kuntoa ja koordinaatiota kehittävistä harjoituksista. Loikkia, sprinttejä sekä ”ladder”- tikapuuruudukon avulla tehtäviä harjoituksia. Maahan levitettävä ”ladder” toi mieleeni lapsuuden lempparini, ruutuhyppelyn. Se oli suosikkini jefu -treeneissä. Pallon kanssa harjoiteltiin vain hetken aikaa, mikä oli minulle helpotus. Palloharjoituksen ideana oli valmistautua pelitilanteeseen, juosta ja sitten ottaa koppi. Joka kerta kun suikelo ja kova pallo lensi minua kohti, mietin mielessäni olisiko kuitenkin viisainta juosta palloa karkuun… Meille näytettiin oikeaoppista koppitekniikkaa ja kehotettiin menemään pallon alle. Onnistuin nappamaan pallon kiinni pari kertaa, jee! Valmentaja luki kasvoiltani heijastuvaa pallokammoa ja heitti minulle kilttejä ja helposti napattavia mahdollisuuksia. En anna tämän faktan himmentää tähtihetkiäni.   

Amerikkalaiseen jalkapalloon liittyy paljon englanninkielistä lajisanastoa. Koin hieman haasteelliseksi ymmärtää, mille viivalle pitää milloinkin juosta tai mikä ”cone” tulee kiertää. Jos lajiin tutustuisi enemmän, sanaston oppisi varmasti nopeasti. Laji on fyysisesti raskas, sen huomasi jo tutustumisharkoissa. Lisäksi pelitilanteet vaativat taktista ajattelua, joten nopeista hoksottimista ja pelinlukutaidosta on paljon hyötyä lajissa.  

Salla:

Jefun perusasento :)

Olen pelannut jenkkifutiksen kouluversiota soikeapalloa eli soikkista ja heitellyt jonkin verran jefu-palloa, mutta oikeasta jenkkifutiksesta en kovin paljon tiedäkään, säännötkin menevät sekaisin rugbyn kanssa. Pidän Suomessa hieman eksoottisemmista palloilulajeista, sillä niihin pääsee yleensä aloittelijakin paremmin mukaan, kun tasoerot eivät ole niin suuret. 

Treenit olivat fyysiset ja tehokkaat. Pidän spurteista ja juoksutekniikkaharjoitteista, joten pääsin jopa yllättävän paljon omalle mukavuusalueelleni. Pallon käsittelyä oli aika vähän, mistä olin hieman pettynyt - teki koko ajan mieli yrittää heittää palloa pitkälle tai edes koskea siihen. Treenien jälkeen minulle kuitenkin valkeni, että jefussa on paljon erilaisia pelirooleja, eivätkä kaikki pelaajat koske palloon juuri ollenkaan. Peruskuntokauden treenit keskittyvätkin enemmän voima-, nopeus- ja ketteryysominaisuuksien harjoitteluun. Tehdyistä harjoitteista sain hyviä ideoita myös muiden lajien lämmittelyihin.

Lähdin treeneihin väsyneenä, mutta palasin kotiin pirteänä ja iloisena. Treeneistä ja porukasta jäi hyvä fiilis ja into oppia lisää. Jäi vähän harmittamaan, että lajista ja sen säännöistä ei tullut kyseltyä enempää. Pelin idea jäi edelleen hieman hämärän peittoon - tätä täytyy kokeilla vielä uudestaankin!

      
Mitä? Jenkkifutista eli jefua Roosters naisten joukkueen kanssa
Missä? Velodromilla Käpylän liikuntapuistossa Helsingissä
Kenelle? Avoimet treenit kaikille. Laji sopii muutenkin lähes kaikille juoksemisesta, voimatreenistä ja joukkuepeleistä kiinnostuneille.

                  

Trampoliinijumppaa Esport Bristolissa

Testasin Esport Bristolin World Jumping basic -tunnin, jossa hypittiin minitrampoliinilla.

Salla: Trampoliini-ryhmäliikuntatunnit ovat Suomessa melko uusi trendi, eikä kovin moni kuntokeskus niitä vielä tarjoa. Uusista Esport-kuntokeskuksista niitä kuitenkin löytyy ja mikä parasta, tunteja pääsi testaamaan ilmaiseksi.

Tykkään hyppiä trampoliinilla ja ihan lattiallakin, joten odotukseni tunnin suhteen olivat korkealla. Tunnin alussa pieneen pyöreään trampoliiniin asennettiin polkupyörän tankoa muistuttava tanko, josta pystyi ottamaan tukea tunnin aikana. Itse trampoliini oli kevyt ja ennen tunnin alkua sitä testaillessani onnistuin melkein kaatamaan koko häkkyrän. Tällä trampoliinilla ei selvästikään ollut tarkoitus ponnistaa täysillä.. Tunnin kuluessa selvisikin, että tarkoituksena oli hyppiä hyvin erilaisella tekniikalla kuin trampoliineilla yleensä: polvet ja nilkat piti pitää koukussa ja hypyt matalina, jos halusi pysyä musiikin rytmissä. Hyppyjen lisäksi trampoliinilla tehtiin perinteistä aerobic-askellusta kuin 90-luvulla konsanaan. Kannat peppuun, mambo, marssi, hengitys ja musiikkina Ricky Martinia ja Hansonia. Siis apua! Ei sittenkään niin modernia.

Olin odottanut tunnin olevan raskas. Hiki kyllä tuli, mutta en missään vaiheessa hengästynyt niin, että tuntuisi oikeasti pahalta. Höh! En tiedä olenko syönyt liikaa rautatabletteja. Tai ehkä vika oli siinä, että en ihan päässyt hyppytekniikkaan sisälle ja tuntui, että piti himmailla, ettei tramppa keikahda kumoon. Kyse on joka tapauksessa ryhmäliikuntatunnista ja on hyvä asia, että vähemmän liikkuneenkaan ei tarvitse pelätä tunnin olevan liian haastava. Onhan se itsestä kiinni, miten raskaan tunnista tekee.

Trampoliinitunti oli hauska kokemus, mutta jäi vähän sellainen olo, että konseptia voisi vielä kehittää paljon eteenpäin. Eri ohjaajilla voi toki olla erilaisia tunteja ja voisin kokeilla lajia uudestaankin. Perinteisempi tyyli hyppiä trampalla on silti edelleen enemmän minun makuuni, saa kunnolla purkaa energiaa ja tehdä temppuja. Ehkä olen tälle tunnille liian lapsenmielinen. Sen sijaan esimerkiksi polvivaivoista kärsiville tunti sopisi mielestäni erittäin hyvin, trampoliini pehmentää mukavasti hyppyjä.

Mieskommentit: Minut huijattiin mukaan ryhmäliikuntatunnille. Aiemmat kokemukseni ohjatuista ryhmäliikuntatunneista jäävät yhteen työpaikan hyvinvointipäivän kahvakuulajumppaan.

Tunti oli kokemattomalle sopivan helppo ja treenin raskauden pystyi itse säätämään, kunhan oppi hyppytekniikan. Suhteellisen yksitoikkoiseen liikuntaan tottuneelle treeni toi mukavaa vaihtelua eri lihaksille, koska yksinkertaiselta kuullostava trampoliinilla hyppinen voi olla yllättävän monipuolista. Tunti oli hauska ja meni nopeasti. En ole ollenkaan ryhmäliikuntaihminen, mutta tämän tapaisille tunneille voisin mennä toistekin.

Mitä? World Jumping trampoliinihyppytunti.
Missä? Esport Bristolissa Helsingin keskustassa Mikonkadulla. Tunteja myös mm. Esport Centerissä Espoossa. Esportin tilat ovat isot ja modernit, ryhmäliikuntatunteja on paljon ja erikoisempiakin vaihtoehtoja löytyy.
Kenelle? Sopii kaiken kuntoisille, myös polviongelmista kärsiville. Niille, jotka kaipaavat vaihtelua perinteisiin tunteihin. Riittävän yksinkertaista myös miesten aivoille. ;)

Dancehall - Kuumaa tunnelmaa HiMo Clubilla

Kävimme yhdessä testaamassa kaksi Dancehall-tuntia Helsinkiläisen HiMo Clubin tutustumisviikolla. Ensimmäisen tunnin nimi oli yksinkertaisesti Dancehall ja siellä keskityttiin "äijämäiseen" tyyliin. Toinen tunti oli nimeltään Dancehall Queen Style, jossa sen sijaan tanssittiin naisellisella tyylillä.

Salla: HiMo Clubin tanssisali oli melko pieni ja täynnä ihmisiä, joten tunneilla todellakin oli jamaikalaisen kuuma ja hikinen tunnelma. Pidin molemmista tunneista todella paljon (mikä ei ole itsestäänselvyys, sillä olen usein aika kriittinen tanssitunteja kohtaan). Miestyyli oli minulle vaikeampaa. Siinä selkä ei saanut mennä notkolle ja lantiota oli tarkoitus iskeä vain eteenpäin, mikä oli yllättävän haastavaa. Äijätyyli oli kivaa, mutta Queen style oli vielä enemmän minun juttuni ja olin innoissani! Siinä sai selkäkin mennä sopivasti notkolle ja sheikkailua tehtiin myös esimerkiksi konttausasennossa. Huippuhauskaa, onhan se nyt siistiä heilutellaan itseään mitä hassuimmilla tavoilla! Tuntien ohjaaja oli sijainen, mutta selvästi todella osaava hommassaan. Pidin siitä, että tunneilla oikeasti opetettiin ja kerrottiin liikkeistä sekä tanssityylistä kattavasti. En esimerkiksi tiennyt, että Dancehall-muuveille on omat biisinsä, joihin niitä yleensä tehdään. Aikaisemmat Dancehall-kokeiluni ovat olleet zumba-tyyppisiä, tämä oli jotain aidomman oloista.

Anni: Komppaan Sallaa, oli todella kivat dancehall -kokeilut! Vaikka mieli leijui, niin peruskuntoilijalle HiMo:n dancehall-tunnit olivat fyysisti mukavan raskaita. Voin kertoa, että seuraavana päivänä reidet tiesivät tanssineensa. Ammattitaitoinen ja iloinen ohjaaja Venla kertoi jamaikalaisen tanssilajin taustoista ja liikekielen viesteistä. Kappaleiden lyriikoita ja rytmiä tulkitaan liikkeiden avulla, omaa persoonallista tyyliä unohtamatta. Jamaikalla dancehall on perinteisesti ollut miesten suosima laji. Siksi klassisessa tanssityylissä on maskuliinisuutta. Kokeilemistamme tunneista naisellinen Dancehall Queen style oli myös minun suosikkini!

 
Mitä? Dancehall ja Dancehall Queen
Missä? HiMo Club, Lönnrotinkadulla Kampissa. Persoonallinen ja naisellinen tanssistudio glitteriperhos-koristeineen. Koko konsepti noudattaa samaa pinkkiä linjaa. Suositulla kokeiluviikolla tilat tuntuivat aika ahtaalta.   
Kenelle? Rennoille tanssijoille, irrottelijoille. Niille, jotka haluavat oikeasti oppia kyseistä tanssityyliä.

BootyShake - Sheikkaa sitä mikä sul on

Testasimme yhdessä Motivuksen BootyShake tunnin. 

Anni: Tunnin nimi on kuvaava, sheikkailua on tarjolla kokonaset 50 minuuttia. Haasteena on saada hytkymään hallitusti se kohta, mitä vuoroinkin on tarkoituksena liikuttaa. Tunti ei ole koreografisesti hankala, vaan kyse on enemminkin heittäytymisestä ja hyväntuulisesta hikoilemisesta. Liikkeet näyttävät vähintäänkin huvittaville, enkä ole aivan varma missä BootyShakessa opituille taidoille on käyttöä. Tunnin ohjaaja Anna on lahjakas ja monipuolinen tanssija, jonka opetustapa on kärsivällinen ja humoristinen. Anna näyttää uskottavasti noloimmatkin moovit! BootyShake ravistelee tehokkaasti kehokomplekseja sekä työpäivästä aiheutuneita fyysisiä ja henkisiä jumeja.  

Salla: Tunnilla silmääni pisti se, että ohjaajalla oli sukat jalassa (jumppaajilla oli kenkiä, sukkia tai  paljaita jalkoja). Tunnilla ei hypitty eikä koreografia ollut kovin liikkuva, joten kovin kummoinen turvallisuusriski sukat eivät olleet, mutta hieman oudolta se kuntokeskuksen tanssitunnilla kuitenkin näytti. Sisällöltään tunti oli mukavaa vaihtelua konseptitunneille. Eniten sheikkailuista saa irti, kun oppii oikeasti käyttämään keskivartalon lihaksia. Jos pyllyä pyörittelee puoliteholla, tunti ei tunnu oikein miltään. Itselleni tunti ei ollut kovin raskas ja sen perään voisi hyvin vetää toisen treenin. Joka tapauksessa hyvää ja hauskaa keskivartalotreeniä, johon pääsee varmasti parhaiten sisälle useampien kokeilukertojen kautta. Ohjaajalla oli hyvä ja rento meininki, ei yhtään tekopirteän ärsyttävä tyyli (niin kuin jumpissa joskus on).

• Mitä? BootyShake
• Missä? Motivus Center Kamppi. Monipuolinen kuntokeskus, keskeisellä sijainnilla. Ei mitään luksusta, tilat ovat vähän kulahtaneet. Ystävällinen asiakaspalvelu. 
• Kenelle? Hulluttelijalle, heittäytyjälle. Koreografisesti helppo tunti sopii kaikille.